Edellinen kohde Taivassalossa näytti tältä kun tulin paikan päälle. Omistaja halusi siihen hellan takakaisin ja kaikki rapatut pinnat uusiksi. Yläosa (keltainen) on kaukaa katsottuna aivan kohtalaisen näköinen, mutta tarkemmin tarkasteltuna maali kupristelee ja lohkeilee. Alkuperäisen rapatun pinnan päälle oli maalattu useita maalikerroksia. Alimmat varmasti olivat pellavaöljypohjaisia ja päällimmäiset lateksipohjaisia. Ennen viimeistä maalikorrosta oli tehty vielä tasoitus jollain tuntemattomalla tasoitteella. Tällaisen sotkun poistaminen pinnasta on melko työlästä, joten päädyin uusimaan koko rappauksen. Keskimmäinen kerros on aitoa uunikaakelia, joka jossain vaiheessa on uudelleen pinnoitettu kaakelilla jostain tuntemattomasta syystä. Myös leivinuunin luukku oli muurattu umpeen ja kaakeloitu yli. Ja senhän tietää, että sanerauslaasti, jolla kaakit on kiinnitetty, ei irtoa vanhan uunikaakelin pinnasta ainakaan särkemättä pintaa. Eli vanha uunikaakelipinta täytyi unohtaa ja ratkaisu oli ylirappaus. Alaosa oli ollutkin rapattu pinta tai ehkä aikanaan pellitetty kuten tavallista.
Leivinuuni löytyi kaakeloinnin alta hieman romahtaneena.
Romahtanut tiiliholvaus tuntuu aina yhtä epätoivoiselta korjata käyttämällä tiiliä. Paljon helpompo korjausvaihtoehto on käyttää tulenkestävää valumassaa, johon restauroija suhtautuu aina enemmän tai vähemmän epäluuloisesti. Itse olen kuitenkin sitä tietyissä tilanteissa käyttänyt vaikkei pidä olettaa sitä kaiken pelastavaksi ihmeaineeksi, kuten eräs vanhempi muurari on sanonut. Tässä tilanteessa käytin valumassaa ja loppuviimein melko reilulla kädellä. Kun laitoin alapuolelle tuen, pääsin yläpuolisesta nuohousluukusta valuttamaan massan holviin.
Valumassan käyttö ei varsinaisesti ole perinteinen menetelmä, mutta varsin toimiva monissa tilanteissa. Loppuviimein valoin luukun ympäryksenkin valumassasta kun se niin helppoa ja riemuisaa oli:) Ja rumahan siitä tuli, melkein hävettää julkaista tällaista tekelttä. Mutta siihen sain hyvin ruuvattua luukun kiinni pulteilla.
Ja toinen vaihtoehto olisi ollut muurata nuo palaset tulenkestävästä tiilestä. Tämä palapeli ei varmasti olisi ollut ainakaan kestävämpi ratkaisu.
Korjauksien jälkeen muurasin perinteisen hellan, joka muurikokonaisuudessa joskus on ollutkin. Uutena juttuna asiakkaan haluama puukolo hellan oikealla puolella.
Rappaustyö etenee. Vanhojen kaakeleiden pintaan sain kalkkilastin tarttumaan saneerauslaastin avulla. Sekään ei kuulosta kovin hyvältä. Mutta muuta tartuntakeinoa en keksinyt ja hyvin tuntui tarttuvan.
Lopputulos vailla kalkkimaalausta.
